5.

Suljen hiljaa Lauran kodin oven. On kulunut viikko siitä, kun Laura lähti meiltä yöllä. Minä
jaksoin viikon uskotella itselleni, että asiat selviäisivät. Halusin olla hänen lähellään ja yrittää
tosissani olla hyvä hänelle. Kuitenkin aina, kun hän oli lähelläni minusta tuntui, että olen lukittu
häkkiin, joka on täynnä epätoivoisia katseita ja pyyntöjä. Lopulta minun oli myönnettävä
itselleni, etten nähnyt Laurassa enää häivähdystäkään siitä tytöstä, johon olin ihastunut. Tai
paremminkin minä en enää ollut se poika, joka Lauraan oli aikoinaan ihastunut. Surkuhupaisaa
tilanteessa on, että me - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin - kasvoimme erillemme. Tosin,
juuri lähtiessäni Lauran luota hän oli kävellyt itkuisena viereeni.

"Sam..."
"Hmh..?"
"Sinä jätit minut Derekin takia, etkö jättänytkin?"
"Ei Derekillä ole mitään tekemistä tämän kanssa minä vain..."

Lauran silmistä näki, ettei hän uskonut minua.

Kotiin päästyänikään en ole saanut mielestäni Lauran sanoja. Olisinko jättänyt hänet, ellen olisi tavannut Derekiä? Olisinko joka tapauksessa kyllästynyt Lauraan? Oikeastaan minun ei tarvitsisi edes pohtia koko asiaa koska tiedän, että Derekin takia minä olin vähentänyt tapaamisiani Lauran kanssa ja sen takia olen nyt tässä pisteessä. Huokaisen syvään ja nousen ylös. Siitä puhe mistä puute, totean itselleni kun kaivan puhelimen taskustani ja näppäilen Derekin numeron.

Kello on seitsemän illalla kun näen Derekin keskustassa. Hän moikkaa minua ja tarjoaa tupakan.

"Minne me ollaan menossa nyt?", kysyn Derekiltä kun hän kaivaa taskustaan lapun, jossa on ilmeisestikin osoite.
"Pari tyttöä antoivat tämän minulle koulussa", hän heiluttaa ruttuista lappua ja tunkee sen takaisin taskuunsa "Kuulemma tyttöjen ilta, mutta ollaan tervetulleita", hän lisää lähtiessään kävelemään.
Tyttöjä on kolme ja he ovat saapuessamme pienessä nousuhumalassa. Huomaan, että Derekin läsnäolo aiheuttaa heissä teinityttömäistä levottomuutta. Virnistän Derekille tyttöjen päiden takaa ja hän hymyilee minulle takaisin samalla, kun viittoo minua antamaan yhden oluen repusta. Tytöt kiskovat meidät hihoista olohuoneesen, jonka lattialla pyörii useampikin siideripullo.
Muutaman tunnin jälkeen alan olla itsekin nousuhumalassa ja tytöt keksivät ajanvietettä.

"Hei pelataan pullopeliä!" he kikattavat hervottomasti ja Derekin ilmeestä huomaan, ettei hän ole koskaan tutustunut tähän teinivuosien sukupuolisen kanssakäymisen välikappaleeseen.
"Eli pullonpyöritystä sillä erotuksella, että sun on pussattava sitä, jota pullo osoittaa."
Derek nyökkää hitaasti ja tytöt arpovat keskenään, kuka aloittaa. Aloittava tyttö vilkaisee silmäkulmastaan Derekiä, joka tarkoituksellisesti keskittyy olutpullonsa sisältöön. Tytön humalaisen tarkasta ranneliikkeestä huolimatta pullon korkki ei osota Derekiä, vaan toista tyttöä. Nopean pusun ja humalaisten kikatusten jälkeen pullo pyörähtää taas. Noin 15 minuutin päästä pullo osoittaa taas minua ja annan ensimmäisenä pyörittäneelle tytölle pienen suukon. Pyöritän hajamielisesti pulloa samalla, kun nostan pullon huulilleni. Pullo pyöriminen hidastuu ja pysähtyy Derekin kohdalle. Katson Derekiä ja hän väläyttää minulle kujeilevan hymyn. Alan nauraa ja tytöt työntävät meitä lähemmäs toisiamme. Nostan käteni Derekin kasvoille ja vedän hänet lähemmäs.

Kun lopetamme, vilkaisen tyttöjä ja tajuan minun ja Derekin jakama suudelma oli lähes kolme kertaa niin pitkä kuin aikaisemmat pelin pusut. Sen huomaa tyttöjen lasittuneista silmistä ja avonaisista suista. Palaan paikalleni ja juon olutpulloni pohjat loppuun. Vilkaisen Derekiä, enkä voi hillitä itseäni.

"Mä en tiennytkään, että sulla on kielikoru."
"Hei ei saa kiusata!" yksi tytöistä parahtaa ja hoputtaa Derekiä pyörittämään. Hän pyörittääkin ja suikkaa nopean suukon tytölle. Sitten hän nousee ylös ja kaivaa takkinsa taskusta savukeaskin. Tytöt kehottavat menemään talon pihalle polttamaan. Otan itsekin savukkeen laukustani ja kävelin Derekin perässä porttikäytävään. Oven sulkeuduttua takanamme Derek kääntyy ja tulee lähelleni. Hän painaa selkäni käytävän valkoista seinää vasten ja suutelee minua enkä vastustelu edes vilahda mielessäni.




6

Laskeva aurinko paistaa kahvilan ikkunasta sisään. Istun alas ja lasken kuumuuttaan höyryävän kahvikuppini pöydälle. Minulla on kaksi tuntia luppoaikaa ennen kuin Derek pääsee koulusta. Hän pyysi minua tukiopettamaan itseään matikassa. Hymyilen ikkunaan päin. Kliseistä, erittäin kliseistä. Mutta toisaalta, Derekin matikantaidot ovat yhtä hyvät kuin naapurin kissalla.
Tuijotan ulos kahvilan ikkunasta ja tarkkailen ohi kulkevia ihmisiä. Miten ihmeessä minä kulutan seuraavat tunti ja neljäkymmentäkahdeksan minuuttia. Huokaisen tuskastuneesti ja vilkaisen muualle kahvilaan. Hätkähdän tahtomattani kun näen Lauran seisovan kahvikupin kanssa pöytäni vieressä. Kuinka pitkään hän on siinä tuijottanut minua, en halua edes arvailla.

"Voinko mä istua tähän?" Laura viittaa pöydän toisella puolella olevaa tuolia. Kohautan olkapäitäni ja ynähdän myöntyvästi. Ei kai maailma siihen kaadu, totean ja hän siirtää olkalaukkunsa toiselle tuolille istuessaan minua vastapäätä. Hän katselee ikkunasta ulos ja hämmentää kahviaan. Hiljaisuus välillämme on vaivaantunutta ja painostavaa. Lauraa selvästikin vaivaa jokin. Tai no jokin... kyllä minä tiedän, mikä häntä vaivaa.

"Minä tiedän kaiken", Lauran korni lausahdus tulee niin puun takaa rikkomaan hiljaisuuden että meinaan tukehtua kahviini. Laura mulkaisee minua, kun yskin lautasliinaan. "Sinusta ja Derekistä", hän jatkaa kun saan itseni kuriin.
"Kuten mitä?" Nojaan taaksepäin ja hymyilen Lauralle.
"Sen, että te pussailitte Marian luona."
"Entä sitten? Ei sinulla pitäisi olla enää mitään sanottavaa siitä. Me ei seurustella enää, Laura." Hän painaa päänsä ja tuijottelee kahvikuppiaan. Alan tajuta, että oli virhe antaa Lauran istua samaan pöytään. Hänen vihamielinen olemuksensa provosoi minua. Koko hänen surkea olemuksensa saa minut vain kavahtamaan häntä. Säälin sijasta tunnen inhoa tuota tyttöä kohtaan.
"Sinä olet muuttunut.." Laura kuiskaa hiljaa ja tuijottaa jonnekin ulos. Katson häntä ja tunnen pakahtuvani turhautumisen aaltoon, joka vyöryy ylitseni.
"En minä enää voi kohdella sinua tyttöystävänäni, kun et sellainen ole." Hymyilen hänelle, juon kahvini loppuun ja nousen lähteäkseni.
"Minä en tarkoittanut sitä, Sam. Vaan sitä, että Derek on muuttanut sinut. Et sinä ennen ole ollut tuollainen ylimielinen paska-aivo niinkuin Derek. Sinä haluat vaan matkia sitä limanuljaskaa, olla sen oma pikku valloitus ja imeä sen..."
"Turpa kiinni Laura!" Kahvilan ihmiset ovat kääntyneet katsomaan meitä ja tunnen silmitöntä raivoa. Nappaan koululaukkuni ja harpon ulos. Laura juoksee perääni.
"Myönnät sen itsekin! Jos Derek olisi nainen ja käyttäytyisi noin, sinä vihaisit häntä!!"
"Etkö sinä osaa pitää turpaasi kiinni?" Kiihdytän askeliani ja Laura jää jälkeen. Kääntyessäni kadunkulmasta näen Derekin liikennevaloissa. Hän on varmasti lintsannut..taas. Derek huomaa minut ja nostaa kättään. Kun Derek on parin metrin päässä, kuulen juoksuaskelia takaani. Voi paska, ehdin ajatella kun Derekin kulmakarvat nousevat hämmennyksestä ja Lauran käsi tarttuu käsivarteeni.

"Sam, minä säälin sinua jos sinä oikeasti luulet, että Derek haluaa sinulta jotain muuta kuin ky..." Laura huomaa Derekin ja hiljenee täysin. Derek seisoo edessäni ja Laura takanani ja minusta tuntuu, että haluan vajota maan alle. Laura irrottaa kätensä minusta ja Derek katsoo häntä hiljaa. En ole koskaan nähnyt Derekiä sen näköisenä. Hän on oikeasti pelottava.

"Minäkin säälin Samia." Derek sanoo hiljaa ja tuijottaa Lauraa. "Minä säälin Samia niin helvetisti sen takia, että hän on joutunut seurustelemaan sinunlaisesi keskenkasvuisen noita-akan kanssa." Hän vinkkaa minulle ja me lähdemme kävelemään. Tunnen Lauran katseen selässäni. Käveltyämme kilometrin verran hiljaa Derek vilkaisee minua ja nauraa.

"Sinä näytät ihan siltä kuin sun hamsteri olis kuollu." Vilkaisen häntä ja hän pysähtyy, kävelee eteeni ja painautuu kiinni minuun. "Unohda nyt se neiti. Minä tarvitsen tukiopetusta." Hän virnistää ja en voi olla nauramatta.

"I'm just a pretty boy, I'm not supposed to fuck a girl"
~ Korn - Faget ~