1.

Ensimmäinen koulupäivä. Oppilaat hälisevät iloisena, jokaisella on kerrottavaa toiselleen. Jokainen haluaa näyttää uudet vaatteensa, festarirannekkeensa ja kertoa tapahtumia. Jokaisella on kaveri, jolle kertoa.. Paitsi minulla. Minä istun koulun käytävän lattialla ja kuuntelen musiikkia. Haluaisin olla jossain muualla kuin koulussa. Olen jo nyt täysin varma että toisesta vuodestani tässä koulussa tulee jotain kamalaa.Huokaisen syvään ja kaivan taskustani mp3-soittimeni. Kappale, jota kuuntelen on liian iloinen tunnelmaani.
Pakottaudun nousemaan lattialta ja kävelen isolle peilille, joka sijaitsee aulassa. Katsoessani siihen näen surullisen ilmestyksen. Minullakin on uudet vaatteet. Ei vain ole ketään, kelle niitä näyttäisin. Siirrän hiukset silmieni edestä ja kävelen takaisin käytävään. Pari tyttöä hymyilee minulle kävellessäni heitä vastaan. En vaivaudu hymyilemään takaisin vaikka sisälläni onkin lämmin tunne siitä, että edes joku huomaa minut.

Ryhmänohjaajamme Jane saapuu avaamaan oven luokkaan. Hän on hieman yli kolmekymppinen nuori nainen. Erittäin nuorekas ja hyvin säilynyt. Monen lukiomme pojan märkä uni, ei kuitenkaan minun. Kävellessäni hänen ohitsensa hän hymyilee minulle.
"Siisti tukka, Sam!" hän huikkaa perääni. Hymyilen hänelle hieman ja istahdan takapenkkiin. Tukkani on omasta mielestänikin erittäin tyylikäs. se on pörröinen ja suurin osa hiuksista on hieman korvieni yli paitsi vasemman korvani edessä olevat suortuvat ovat kaulalleni ja niskasta lähtee puoleen selkääni asti muutama suortuva.
Jane kävelee oppilaiden perässä luokkaan ja istahtaa pöytänsä päälle. Kuulen kun muutama poika nielaisee kuuluvasti nähdessään hänen reitensä.
"Tervetuloa viettämään taas hieman aikaa opiskelun pariin", Jane sanoo ja antaa katseensa kiertää ympäri luokkaa. Muutama ihminen naurahtaa vaisusti. "Kaikki näkyvät olevan paikalla paitsi uusi tuttavuutemme..Jospa odotamme hieman niin minun ei tarvitse selittää montaa asiaa kahteen kertaan." Jane sanoo ja hymyilee salaperäisesti. Sanoja seurannutta hiljaisuutta ei ehdi kulua kymmentä sekuntiakaan kun oveen koputetaan. Jane nousee pöydältä ja menee ovelle. Avatessaan oven hän hymyilee kauniisti.
"Tervetuloa Derek, et ole paljonkaan myöhässä. Etsi sopiva paikka itsellesi niin aloitetaan."
Ovesta astuu sisään poika. Hän on silmämääräisesti hieman minua pidempi. Hänen vaaleat hiuksensa ovat hieman omiani lyhyemmät. Ja hänen silmänsä.. Jäänsinisiä silmiä reunustaa meikki. En ole koskaan nähnyt kaupungissani meikkaavaa poikaa ja katsoessani muita opiskelijoita tiedän, että heillekin tämä on uusi ilmestys. Poika vilkaisee nopeasti meitä ja kävelee sitten ikkunan vieressä olevaan pulpetin luokse. Hänen istuessaan minuun selin tarkkailen häntä. Hänellä on valkea t-paita jossa on mustat hihat. Paidan etumuksessa oli teksti, mutten saa mieleeni mitä siinä luki.

Ryhmänohjaaja jakaa meille kirjalistamme ja muut tarpeelliset monisteet. Sen jälkeen pääsemme kotiin. Pakattuani tavarani laukkuuni huomaan, että Derek on jo lähtenyt. Kävellessäni koulun tupakkapaikan ohi näen hänet siellä yksin. Metrin hänen perässään on kuitenkin ryhmä tyttöjä omituisen hilpeinä. Hän vilkaisee minua nopeasti ja siristää silmiään. Vilkaisen hänen paitansa tekstiä. Suuni aukeaa raolleen ja vaivoin saan ryhdistettyä itseni. Käännyn nopeasti ja lähden kävelemään kotiin päin. Verkkokalvoilleni on syöpynyt kuva valkoisesta t-paidasta jossa lukee:
"I fucked your boyfriend"

2.

Kotimatkalla päätän mennä käymään tyttöystäväni Lauran luona. En ole nähnyt häntä muutamaan päivään.
Minä ja Laura tutustuimme kesällä eräillä festareilla. Hetken keskusteltuamme sain selville, että hän asui samassa kaupungissa kuin minä, jopa samalla asuinalueella. Vietimme lopun ajan yhdessä ja meillä oli todella hauskaa. Kotiinkin matkasimme samalla junalla ja ensimmäistä kertaa elämässäni nautin matkustamisesta. Lauran kanssa pystyin juttelemaan kaikesta, mikä mieltäni painoi ja hänen kosketuksensa, tapa jolla hän siveli selkääni ennen kuin nukahdimme, sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Kun sitten Laura kysyi, saako hän kutsua minua poikaystäväkseen, en edes tuntenut sanaa "Ei".
Silti jotenkin minun on vieläkin vaikea ajatella, että seurustelen. En ollut koskaan kunnolla haaveillut tyttöystävästä. Se tyhjyys, mitä sisälläni oli, oli nimetöntä kaipuuta hellyydestä, sanoista jotka lämmittävät. Laura pystyi täyttämään sen.
Havahdun ajatuksistani. Mitä ihmettä olin ajatellut. Pystyi täyttämään? Seisahdun keskelle tietä. Eikö Laura pysty enää täyttämään tyhjyyttä sisälläni?
Huokaisen ja jatkan matkaani Lauran talolle.

Laura avaa oven hymyillen kauniisti. Hymyilen takaisin ja suljen hänet syliini. Hän painautuu vartaloani vasten ja minä hautaan kasvoni hänen hiuksiinsa. Haluaisin kovasti tuntea enemmän, mutta myönnän itselleni että Laura voisi saman tien mennä halailemaan roskapönttöä. Tunnetilani on yhtäläinen sen kanssa.
Laura vetää minut keittiöön ja alkaa keittämään kahvia. Tarkkailen häntä hiljaa. Hän on kauneimpia ja kilteimpiä tyttöjä, mitä tiedän. Tiedän useampiakin poikia, jotka palaisivat halusta olla hänen kanssaan.
Laura keskeyttää ajatukseni tuomalla minulle jonkin pullan ja kahvikupin. Hän painaa huulensa huulilleni ja minä yritän näytellä kuin olisin iloinen siitä. Jostain syystä vain tuntuu, että tunteeni olisi vedetty vessanpöntöstä alas. Laura istuu minua vastapäätä ja katsoo minua silmiin hymyillen. Minulla on todella paha olo.
"Sam, mennäänkö tänään rannalle?"
"Okei.." vastaan hiljaa ja keskityn kahvikuppini sisältöön. En oikeastaan haluaisi mennä, mutta ei minulla ollut syytä kieltäytyäkään.

Ranta kuhisee ihmisiä. Laura pitää kädestäni kiinni ja moikkailee toisella kädellä joka toista vastaan tulevaa ihmistä. Minä katselen ympärilleni, tunnen montakin ihmistä mutten näe vaivaa moikatakseni heitä. Yhtäkkiä katseeni nauliutuu henkilöön puun alla, tai pikemminkin hänen paitaansa. Derek on helposti tunnistettavissa siitä. Hän ilmeisestikin tuntee tuijotukseni, koska hän kääntää päätään minua kohti ja huomatessaan minut hän nousee ylös pudistellen lehtiä revittyjen farkkujensa takamuksesta. Hän kävelee minua kohti ja tuijottaa koko ajan minua kiinteästi silmiin. Yleensä ahdistun sellaisesta käytöksestä, mutta jokin Derekissä saa minut vain tuntemaan oloni.. karistan sen adjektiivin mielestäni yhtä nopeasti kuin olin ajatellutkin sitä.
Derek seisahtuu eteeni ja tiedän vilkaisemattakin, että Laura tuijottaa häntä ja minua täysin pöllämystyneenä.
"Hei...Sam?" Derek kysyy ja hymyilee hieman.
"Sam, kyllä."
"Okei, muistin. Sinulla on tyttöystäväkin?" hän nyökäyttää päätään Lauran suuntaan. Käsi kädessäni puristaa sitä kovaa. Viesti on selvä. Derek ei ole jostain syystä Lauran mieleen.
"Juu. Derek, Laura. Laura, Derek", esittelen heidät toisilleen ja Derek nyökkää hillitysti Lauralle. Lauran silmät siristyvät kuin vihaisella kissalla ja hänen leukansa liikkuu tuskin puolta senttiä alemmas. Derek naurahtaa ja katsoo minua hymyillen.
"Voin uskoa minkälaiset jäljet sinulla on selässäsi tuon kissan jäljiltä." Laura vetää kiihkeästi henkeä ja päästää kädestäni irti. Silmäkulmasta näen hänen kävelevän äkäisesti joidenkin tuttujensa luokse. Derek katselee hänen peräänsä hymyillen huvittuneesti.
"Pippuria tuo tyttösi. Asiasta toiseen, muutin tänne tosiaan vasta eilen. Jos sinulla on illalla aikaa, niin haluaisitko esitellä minulle paikkoja?"
"No ei minulla mitään ole, mutta olen varma että jos esittäisit tuon pyynnön julkisesti niin kaikki tytöt tältäkin rannalta tarjoutuisivat esittelemään sinulle nähtävyyksiä vähän kaikkialta", sanon ja Derek hymähtää hiljaa.
"Minulla on syyni olla tekemättä niin"
"Ja minä palan halusta tietää mikä tuo syy on", huomaan ajattelevani.